VHDL:ää käyttävä logiikansuunnittelija huomaa työskentelynsä muistuttavan paljon enemmän ohjelmiston kuin perinteistä elektroniikan suunnittelua. Niinpä kuvauskielen lohkojen kirjoittamisessa, käännöksissä ja koodin ylläpidossa voidaan käyttää pitkälti samoja menetelmiä ja apuohjelmia kuin varsinaisten ohjelmistojenkin kehityksessä.
Koodin kirjoituksen voi periaatteessa hoitaa vaikkapa Windowsin NotePad-editorilla, mutta tehokas VHDL-kielen syntaksin tunteva editori nopeuttaa työskentelyä reilusti. Eri värein esitetyt kielen avainsanat, muuttujat, vakiot ja kommentit helpottavat pienien kirjoitusvirheiden havaitsemista. Aloittelijaa auttaa ns. prototyyppi-toiminto, joka rakentaa valmiiksi erilaisten lausetyyppien rungot, joten niiden syntaksia ei tarvitse selailla käsikirjoista. Pätevästä editorista voi käynnistää suoraan kääntäjän, jonka virheilmoitukset saadaan editorin ikkunaan.
Useista VHDL-tiedostoista koostuvassa kuvauksessa on lukuisia eri moduulien välisiä riippuvuuksia. Jonkin lohkon koodin muutos saattaa vaatia useiden muiden moduulien kääntämisen uudelleen. VHDL:n riippuvuussäännöt ovat erilaiset kuin esimerkiksi C-koodin. Arkkitehtuurin tai paketin rungon (package body) muuttaminen ei vaadi muiden lohkojen kääntämistä, mutta entityn (esittelyn) tai paketin määrittelyosan pienenkin muutoksen jälkeen kaikki niitä käyttävät tiedostot täytyy kääntää uudelleen.
Käännökset kannattaa automatisoida make-apuohjelmalla. Koodin rakenne ja riippuvuudet määritellään erityisellä kuvaustiedostolla (makefile), jonka perusteella make osaa koodinmuutosten jälkeen automaattisesti kääntää vain tarvittavat tiedostot. Tämä säästää sekä koodaajan hermoja että käännösaikaa.
Yksinään työskentelevä suunnittelija ei ehkä tarvitse versionhallintaa, mutta useamman suunnittelijan projektissa sopiva versionhallintaohjelma on tarpeellinen. Se huolehtii moduulien versionumeroinnista, estää yhteisten tiedostojen samanaikaisen editoimisen, kirjaa muutokset ja muuttajan nimen lähdekoodiin kommenteiksi ja helpottaa projektin varmuuskopiointia. Versionhallinnan tietokannasta voidaan palauttaa kaikki aikaisemmat koodiversiot. Muutosten jälkeen ilmaantuvien yllättävien vikojen haarukoinnissa muutostiedot ja aikaisemmat, toimivat versiot ovat kullan arvoisia ("Se viime viikon versio toimi vielä oikein!").
Free Software Foundation -yhdistys tukee ns. GNU-projektia, jossa on tuotettu mittava määrä vapaasti ja laillisesti kopioitavia apuohjelmia Unix-työasemiin. Koska kaikista on saatavana täydellinen lähdekoodi, useimmat GNU-ohjelmat on myös sovitettu PC-ympäristöön. Näitä epävirallisia PC-versioita on saatavissa useista ftp-palvelimista, erillisestä GNUish-hakemistosta. Monet niistä eivät sisällä valmiiksi käännettyä exe-tiedostoa, joten käyttöönotossa tarvitaan c-käännintä. Sellainenkin on verkosta saatavissa: djgpp.
Make-apuohjelma seuraa yleensä C-kääntimien mukana ja sitä voi sellaisenaan käyttää myös VHDL-kääntimen kanssa. GNUmake osaa myös automaattisesti ottaa lähdekoodin GNUn RCS-versionhallinnasta. GNU Emacs on tunnettu editori, johon on saatavana myös VHDL-laajennus. Emacsista on kymmeniä PC-toteutuksia, jotkin eivät sisällä kaikkia alkuperäisen Unix-version ominaisuuksia.
| GNU-projekti |
| GNUish-projekti |
| gnumake |
| rcs: rcs57pc1.zip, rcs57pc2.zip |
| emacs (kattava luettelo eri Emacs-toteutuksista) |
| emacs VHDL-mode |
| djgpp C-käännin |
Edelliselle sivulle Kotisivulle